Syiden etsintää

Mistä kaikki on saanut alkunsa? Tämä on kysymys, johon olen joutunut palaamaan vuosien aikana useasti. Vastausta olen etsinyt, mutta sitä minulla ei ole vieläkään. Luulen, että vastausta tähän en koskaan saa. Olen pohtinut, tapahtuiko lapsuudessamme jotain tai kohtasiko sisareni jossakin vaiheessa elämäänsä jotain sellaista, joka laukaisi halun juoda. Vai onko kyse vain siitä, että hän on luonteeltaan herkempi tai heikompi houkutuksille. Onko kyse niinkään houkutuksista kuin siitä, että hän sairastui eikä voi sairaudelleen mitään. Monia kysymyksiä, mutta niin vähän vastauksia.


Mietitte nyt, miksen kysy suoraan häneltä. On sitä kysytty. On maaniteltu vastausta esiin, on huudettu tuskasta ja vihasta, itketty ja lopulta annettu periksi. Hän ei puhu. Ei ole koskaan puhunut itseään koskevista asioista. Tai puhuu hän, mutta vain ja ainoastaan päihteissä. Se on taas puhetta, jota minä en halua enkä jaksa enää kuunnella. Sillä ei ole minulle sellaista arvoa, jota kaipaan.


En voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että olemme kuitenkin eläneet sisaruksina samaa lapsuutta. Kyllä meidän perheessä on alkoholia käytetty aina ja muistan  lapsuudestani nähneeni vanhempamme päihtyneinä ja olleeni silloin niin nuori, etten aivan heti ymmärtänyt mistä oli kyse kun isä tai äiti käyttäytyi hassusti tai oudosti. En kuitenkaan koe, että vanhempiemme alkoholinkäyttö olisi ollut jotenkin liiallista tai haitannut oleellisesti kasvamistamme aikuisuuteen. Tai jos näin olisi ollut, miksi se ei minuun vaikuttanut vaan häneen?


Nämä on niitä asioita, joita voi pyöritellä loputtomiin ja koskaan ei voi olla varma siitä, mikä on totuus. On myös hyvin epäreilua, että hän omalla juomisellaan saa meidät muut epäilemään itseämme, syyllistämään ja syyllistymään. Olipa perimmäiset syyt juomiseen mitkä tahansa, ei niiltä välty kukaan.

Kommentit