"En jaksa juoda samaa tahtia muiden kanssa"

Olen itse käyttänyt aikoinaan alkoholia vain ja ainoastaan humaltumistarkoituksessa. Iän karttuessa ja ajan kuluessa on krapulan sietokykyni alentunut sille tasolle, että kovaa humalaa en enää halua. En vain siedä sitä seuraavan päivän olotilaa. Kun teini- ja varhaisaikuisuuden iässä baari-illan jälkeen seuraavana aamuna vain pesi hampaat ja puísteli ns. hilseet olkapäiltä, oli valmis jo uusiin koitoksiin, ei nyt iäkkäämpänä selviäkään niin vähällä. Toisaalta myös viimeisen kahden vuoden aikana kärjistyneet alkoholin aiheuttamat ongelmat ja murheet perheessämme ovat luoneet tilanteen, että alkoholinkäyttö ei ole se, mistä minä tällä hetkellä saan sisältöä elämääni. Myös mahdollinen holtiton humalainen käytös, jota saa seuraavana päivänä kärsiä moraalisen krapulan muodossa, vieroittaa kummasti.


Asenteeni alkoholiin vaikuttaa myös ihmissuhteisiini. En halua moralisoida ketään alkoholinkäytöstä, koska minun jos kenen on pitänyt oppia, että sellainen ei kanna hedelmää. Silmäni ovat kuitenkin avautuneet eri tavalla näkemään sen, miten paljon ihmiset oikeasti käyttävät alkoholia. Ja miten paljon he sen määrää vähättelevät. Ärsyynnyn herkästi heihin, jotka eivät vapaa-ajallaan keksi mitään tekemistä mihin ei jollain tasolla liittyisi alkoholi. Haravoidaan porukalla pihatalkoissa, mutta vain jos talkooväelle löytyy jotain, jolla suuta kostuttaa. Enkä puhu nyt vedestä tai raikkaista vichyvesistä. Käydään yhdessä joukkotapahtumissa, mutta vain jos sieltä löytyy olutteltta tai mahdollisuús nauttia omia juomia. Joka asiasta pitää pítää jonkinlaiset juhlat tai illanistujaiset ja jos kalenteri näyttää jollekin viikonlopulle tyhjää, kysellään josko olisi jotain menoa tai ajatusta johonkin. Ajatukselle patikointiretkestä luontoon, teatterissa käyntiin tai vaan koti-illan viettoon ei saa kovinkaan montaa tukijaa.


Minä tiedostan sen, että kohta minua ei kutsuta enää mihinkään eikä minulta kysellä, että mitä aion tehdä viikonloppuna. Hyväksyn sen. Olisin joka tapauksessa huonoa seuraa, kun en jaksa juoda samaa tahtia muiden kanssa ja todennäköisesti lähden ensimmäisenä kotiin nukkumaan. Minä olen kuitenkin salaa tyytyväinen siihen, että pystyn nauttimaan alkoholista terveellä tavalla ja saan iloa viinilasillisen äärellä käydyistä keskusteluissa ilman kiirettä juoda lasia tyhjäksi tai kiirettä siitä, että ilta loppuu kesken ennenkuin tulen humalaan.