Olen miettinyt paljon sitä, miten alkoholi muuttaa ihmistä. Kyllä meistä jokainen joskus alkoholia nauttineena tietää, että päihtyneen persoonallisuus muuttuu jollain tavalla. Estot vähenevät ja tietyllä tasolla tunteet turtuvat. Nousuhumalassa kaikki tuntuu mahdollisesta, kun taas laskuhumalaa ei kukaan haluaisi kokea. Sen ylitse on parasta vain nukkua.
Normaalisti hiljaisesta persoonasta saattaa tulla alkoholin vaikutuksen alaisena vieläkin hiljaisempi tai sitten hänestä kuoriutuu esiin oikea seurapiirisuhari, jolta ei suunvuoroa meinaa saada. Itse olen sitä mieltä, että kaikki tämä on ihan jees. Niin kauan, kun siitä ei ole harmia itselle tai muille. Lähtökohtana alkoholin nauttimiselle pidän kuitenkin sitä, että sen tulisi tuottaa iloa ja rentoa ilmapiiriä käyttäjilleen ja heidän seurassaan oleileville. Pidetään hauskaa hyvän maun rajoissa ja niin, ettei loukata itseä tai muita.
Sitten tulee se mutta. Ihminen, joka käyttää alkoholia selviytyäkseen päivästä ei hae ilonpitoa tai rentoutumista. Hänelle alkoholi on lääke. Ja sitten on hän, sisareni, joka alkoholia pidemmän aikaa nautittuaan ei ole enää sellaista seuraa, jota voisi hyvällä tahdollakaan kutsua mukavaksi. Hän on ilkeä, riitaa haastava ja jopa väkivaltainen. Hän, joka ihan oikeasti on sydämellinen ja kiltti ihminen. Tätä kiltteyttä ja sydämellisyyttä en ole nähnyt enää vuosiin. Olen kadottanut hänet, josta pidän ja saanut tilalle hänet, jota minun tulee välttää. Miten alkoholi voikaan vaikuttaa näin. Missä on hän ja kun on tuo?
Kommentit
Lähetä kommentti