"En ole voinut puhua, enkä voi"

Vanhempamme tai sisareni ei tiedä, että kirjoitan tätä blogia. Blogin olemassaolosta tietää vain mieheni ja yksi ystäväni. He ovat tällä hetkelle ne, joihin voin luottaa. Annan näihin kirjoituksiin itsestäni paljon sellaista, jota en ole ääneen sanonut kellekään. Tästä syystä minun on vaikea "luovuttaa" näitä luettavaksi heille, jotka tuntevat minut ja tietävät perheemme tilanteesta. Entä jos he lakkaavat ymmärtämästä tai entä jos he eivät ole koskaan ymmärtäneetkään, minä vain olen luullut niin?


Mikäli sisareni lukisi näitä ajatuksiani, hän luultavasti sanoisi lakoniseen tyyliinsä :" Et sitten ole voinut suoraan sanoa mitä ajattelet." En minä ole voinut enkä voi. Se on perin juurin kummallista, että miten voin mieheni tai vanhempieni kanssa puhua sisareni päihdeongelmasta, mutta kun pitäisi hänelle itselleen asiasta puhua, niin tuntuu kuin jokin näkymätön muuri nousisi väliimme ja en saa sen lävitse huudettua mitä ajattelen. Minä katselen häntä paksun lasiseinän takaa. Hän katsoo takaisin, mutta ei näe tai kuule minua. Siltä minusta tuntuu.




En voi sanoa, että perheessämme olisi koskaan keskusteltu kovin syvällisesti mistään. Välini vanhempiini ovat toki lämpimät ja rakastan heitä yli kaiken, mutta esimerkiksi äitini kanssa en ole koskaan kokenut olevani erityisen läheinen. Olen aina ollut "isän tyttö" ja sisareni taas enemmän äidin. Perhettämme kohdanneen alkoholismin myötä olen lähentynyt äitinikin kanssa ja suhteeni isään on vahvistunut entisestään. Heillä on kaksi lasta ja kun toiseen näistä menettää otteen, pidetään toisesta kiinni tiukemmin.


Emme koskaan ole piilotelleet sisareni alkoholiongelmaa, mutta hänen kanssaan siitä puhuminen on jäänyt vähälle johtuen jo pelkästään siitä, että sisareni kieltää minkäänlaista ongelmaa olevankaan. Isäni on ollut meistä hän, joka on yrittänyt puhua sisarelleni järkeä. Isä ei suostu uskomaan, että se on viime kädessä sisareni, joka tekee päätöksen raitistumisestaan, ei isäni. On huudettu, solvattu, loukattu puolin ja toisin, lahjottu, uhkailtu ja aneltu. Nyt on isänikin luovuttanut, vaikka vieläkin tulee hetkiä, kun hän pohtii menevänsä käymään kylässä sisareni luona. Me molemmat, äiti sekä minä tiedämme, että tämä ns kyläily tarkoittaa hänen tapauksessaan pientä puhuttelua.


Minä olen toistaiseksi antanut periksi sille lasiseinälle ja jäänyt sen taakse äänettömänä katselemaan. En osaa sanoa, että onko tämä oikein. Onko oikein olla hiljaa, kun toinen laittaa huutamaan tai onko oikein kääntää katse, kun pitäisi katsoa. Toistaiseksi menemme näin. Kumpikin omaa valitsemaamme tietä. Ehkä joskus polkumme kohtaa ja voimme risteyksessä katsoa toisiamme silmiin ja kertoa, mitä oikeasti ajattelemme.



Kommentit

  1. Ootko koskaan ajatellut että menisit al-anon vertaistukiryhmään?Se on tarkoitettu päihderiippuvaisten läheisille,ja vois tehdä ihan hyvää,että pääsisit puhumaan asioita.Toki jo tän sun blogin kirjoittaminen auttaa varmasti myös,mutta sieltä voisit saada lisää tukea ja apua.
    Sinä olet elämäsi tärkein ihminen,joten pidä huoli ennenkaikkea omasta hyvinvoinnistasi❤
    Kiitos kun jaat näin avoimesti tuntemuksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja siitä, että jaksoit lukea <3. Olet aivan oikeassa siinä, että minun pitää pitää huolta ennenkaikkea itsestäni. Olen liian pitkään laiminlyönyt omaa hyvinvointiani ja ryhtynyt vasta viime vuosina miettimään ensin itseäni. Tämän blogin pitäminen auttaa minua käsittelemään näitä asioita ja toivon, että joku toinen, samassa tilanteessa oleva, saisi näistä minun kirjoituksistani vertaistukea. Vertaistukiryhmään lähden varmasti jossain vaiheessa, nyt en koe vielä olevani valmis.

      Poista
    2. Varmasti saa.Itse olen raitistunu päihderiippuvainen,ja (3v raittiina),ja saan näistä sun teksteistä paljon itselleni❤ Saa enempi ymmärrystä siitä miltä se läheisistä tuntuu,toisaalta ymmärrän myös siskosi käytöstä,toivottavasti hänkin raitistuu,onneks aina on toivoa❤
      Ihanaa kevään odotusta,ja rutkasti voimia❤

      Poista
    3. Kiitos kannustavista sanoistasi. Hienoa, että olet löytänyt raittiin elämän. Voimia sinulle jatkaa samalla tiellä ja hyvää kevään odotusta.

      Poista

Lähetä kommentti