Minä huolestuin sisareni juomisesta jo melko varhain. Nuoruuden sekoilut menivät vielä teini-iän kokeilujen piikkiin, mutta kun juomista alkoi olla jo muinakin päivinä kuin viikonloppuisin, aloin ajatella jonkin olevan pielessä. Sisareni oli tavannut miehen, joka oli häntä itseään huomattavasti vanhempi ja jonka tiedettiin juovan paljon. Mies teki töitä viikonloppuisin ja täytti viikon vapaansa istumalla paikallisessa baarissa, jonne hän sisartanikin kutsui ensimmäisille treffeille. En ole ajatellut, että sisareni juominen olisi ollut jotenkin suoraan tämän miehen syytä, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö se olisi käynyt koskaan mielessä. Olen minä pimeinä hetkinä inhonnut tätä miestä ja kironnut hänet alimpaan helvettiin sen vuoksi, mitä hän minusta sisarelleni teki. Minusta hän altisti sisareni sille, että hänen elämää alkoi täyttämään alkoholi. Hän veti omaan viinanhuuruiseen elämäänsä mukaan sisareni, joka oli liian heikko vastustamaan.
Sisareni erottua hain syitä hänen juomiselleen siitä porukasta, jossa hän liikkui. Heissä piti olla jotain vikaa, kun eivät saaneet sisartani kuriin. Heistä joku silloin tällöin ilmaisi huolehtuneisuutensa sisareni juomista kohtaan suoraan minulle, mutta kukaan ei ottanut sitä puheeksi sisareni kanssa. Miksi he juottivat sisartani paikallisessa baarissa, lainasivat tälle rahaa tai tarjosivat seuraansa, jos kerran olivat niin huolissaan hänen alkoholin käytöstään?
Ja kun lopulta ei ollut enää ketään, ketä syyttää, jouduin kääntämään katseen itseeni. Miksen minä ollut tehnyt mitään? Miksen sanonut hänelle hänen juovan aivan liikaa ja aivan liian usein? Miksi käänsin katseeni pois kun minun olisi pitänyt tuijottaa suoraan?
Nykyään olen jo tietoisempi siitä, että sisareni teki ja tekee itse omat valintansa. Kukaan toinen ei voi pakottaa ketään juomaan, mutta juomisen mahdollistaminen on asia, josta alkoholismin yhteydessä puhutaan liian vähän. Se on sitä, kun annetaan toiselle mahdollisuus juoda. Itse olen mahdollistanut sisareni juomista lainaamalla hänelle rahaa, peittelemällä hänen tekosiaan, pelastamalla hänet pulasta jos toisesta ja valehtelemalla hänen puolestaan. Olen sanonut ei, kun vanhempani ovat kysyneet, että näinkö sisartani viikonloppuna ja jos näin niin oliko tämä päihteissä. Olen maksanut hänen velkojaan, jotka ovat syntyneet siitä, kun rahat on käytetty viinaan eikä siihen, mihin ne oli varattu. Olen silotellut hänen tietään, jotta hänen olisi helpompi olla.
Yksi asia siis mitä olen joutunut pohtimaan ja pohdin edelleen on se, että en puuttunut asioihin tarpeeksi ajoissa. Tai pikemminkin se, että jos olisin puuttunut, olisiko nyt jokin asia toisin. Olisiko sillä ollut suuntaa vaihtava merkitys mikäli minulla olisi ollut tarpeeksi rohkeutta ja voimaa puuttua asioihin heti kun huoleni heräsi? En tiedä. En tule koskaan tietämään, koska menneisyyteen ei voi palata.
Sisareni erottua hain syitä hänen juomiselleen siitä porukasta, jossa hän liikkui. Heissä piti olla jotain vikaa, kun eivät saaneet sisartani kuriin. Heistä joku silloin tällöin ilmaisi huolehtuneisuutensa sisareni juomista kohtaan suoraan minulle, mutta kukaan ei ottanut sitä puheeksi sisareni kanssa. Miksi he juottivat sisartani paikallisessa baarissa, lainasivat tälle rahaa tai tarjosivat seuraansa, jos kerran olivat niin huolissaan hänen alkoholin käytöstään?
Ja kun lopulta ei ollut enää ketään, ketä syyttää, jouduin kääntämään katseen itseeni. Miksen minä ollut tehnyt mitään? Miksen sanonut hänelle hänen juovan aivan liikaa ja aivan liian usein? Miksi käänsin katseeni pois kun minun olisi pitänyt tuijottaa suoraan?
Nykyään olen jo tietoisempi siitä, että sisareni teki ja tekee itse omat valintansa. Kukaan toinen ei voi pakottaa ketään juomaan, mutta juomisen mahdollistaminen on asia, josta alkoholismin yhteydessä puhutaan liian vähän. Se on sitä, kun annetaan toiselle mahdollisuus juoda. Itse olen mahdollistanut sisareni juomista lainaamalla hänelle rahaa, peittelemällä hänen tekosiaan, pelastamalla hänet pulasta jos toisesta ja valehtelemalla hänen puolestaan. Olen sanonut ei, kun vanhempani ovat kysyneet, että näinkö sisartani viikonloppuna ja jos näin niin oliko tämä päihteissä. Olen maksanut hänen velkojaan, jotka ovat syntyneet siitä, kun rahat on käytetty viinaan eikä siihen, mihin ne oli varattu. Olen silotellut hänen tietään, jotta hänen olisi helpompi olla.
Yksi asia siis mitä olen joutunut pohtimaan ja pohdin edelleen on se, että en puuttunut asioihin tarpeeksi ajoissa. Tai pikemminkin se, että jos olisin puuttunut, olisiko nyt jokin asia toisin. Olisiko sillä ollut suuntaa vaihtava merkitys mikäli minulla olisi ollut tarpeeksi rohkeutta ja voimaa puuttua asioihin heti kun huoleni heräsi? En tiedä. En tule koskaan tietämään, koska menneisyyteen ei voi palata.
Kommentit
Lähetä kommentti