Alkoholismi on sairaus, mutta oikeuttaako se käytöksesi

En tiedä mitä kirjoittaisin. Olen aivan tyhjä. Viimeisin tekstini on huhtikuulta ja kun nyt katson aikaa taaksepäin, voin sanoa, että mikään ei ole muuttunut. Ei sillä, että se minulle olisi yllätyksenä tullut. Yllättävää olisi, jos nyt voisin kertoa jotain positiivista tilanteestamme. En voi. Sisareni juo edelleen.


Lapsiaan hän ei ole pystynyt tapaamaan kuin muutaman kerran koko aikana. Vaadittaisiin yksi päivä selvinpäin, mutta ei. Hän ei pysty siihen. Monelle on varmasti vaikeaa ymmärtää sitä, miten ihminen voi hylätä lapsensa alkoholin takia. On se minullekin. Toisaalta ymmärrän myös sen, että alkoholismi on sairaus. Alkoholismi on kuitenkin sairaus, josta voi parantua. Miksi hän ei halua parantua?


Purin tätä asiaa ystävälleni, joka lakoniseen tyyliin totesi: "Se on sairaus." Olisin halunnut kuristaa hänet siihen paikkaan. Kyllä minä tiedän, että se on sairaus, mutta miksi sitä pidetään syynä kaikelle sille mitä alkoholisti tekee. Voiko sairauden taakse piiloutua? Antaako sairaus kaiken sen anteeksi, mitä sinä teet läheisillesi, itsellesi tai ympäristöllesi? Hoida itsesi kuntoon, minä huudan.


En usko, että alkolismi on sellainen sairaus, ettet ymmärtäisi mitä teet ja kuinka toimit. Jos huomaat tekeväsi väärin sairauden takia, miksi sinulla ei herää haluja parantua sairaudestasi. Se on asia, jota minä en ymmärrä. Tuskin sisarellenikaan on jäänyt epäselväksi se, kuinka väärin hän on toiminut lapsiaan kohtaan tai miten paljon huolta hän vanhemmissamme aiheuttaa. Se täysi välinpitämättömyys ja itsekkyys käyttäytymisen suhteen on asia, joka saa minut vihaiseksi.















Kommentit