Alkoholinaa

Kun läheinen juo. Ajatuksia ja tunteita siitä, mitä se minussa herättää. Vihaa, surua, sovittelua. Kysymyksiä siitä, miksi tämän piti tapahtua meille?

Hae tästä blogista

Sivut

Etusivu
Tervetuloa blogiini
Kirjallisuutta

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Näytä kaikki

Tekstit

Lapset

päiväys: huhtikuuta 25, 2019

lapset

+

0

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

"Miksi käänsin katseeni pois, kun minun olisi pitänyt tuijottaa suoraan?"

päiväys: huhtikuuta 01, 2019

syyllisyys

+

0

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Lisää blogiviestejä

Arkisto

syyskuuta1
huhtikuuta2
maaliskuuta4
helmikuuta4
tammikuuta5
marraskuuta4

Tunnisteet

häpeä
itsetutkiskelun puute
kateus
kiittämättömyys
kyynistyminen
lapset
menetetty sisaruus
muisto
nuoruusaika
persoonallisuus

puhumattomuus
riidat
sairaus
sisarsuhde
syyllisyys
syytökset
tunteiden käsittely

Näytä enemmän Näytä vähemmän

Suositut tekstit

Minä olen kateellinen. Olen kateellinen heille, jotka viettävät aikaa sisartensa kanssa. Heille, jotka julkaisevat sosiaalisessa mediassa yhteiskuvia, viettävät juhlia, käyvät shoppailemassa tai matkustelevat yhdessä. Heillä on sisar, jolle he voivat kertoa kaikesta ja jonka kanssa he jakavat asioita. Minä en ole voinut tehdä sellaista enää vuosiin. Kyllä mekin nuorena vietimme aikaa yhdessä. Emme koskaan ole olleet toistemme parhaita ystäviä, mutta aina tiesin, että siskostani saisin tukea ja apua sitä tarvitessani. En enää. Asumme samalla paikkakunnalla ja hyvin lähekkäin toisiamme. Silti emme ole koskaan olleet näin kaukana toisistamme. Alkuun yritin pitää yhteyttä. Soitin, laitoin tekstiviestejä, pyysin mukaan. Vastaus oli aina sama; nyt ei ehdi. Milloin oli mitäkin syytä olla lähtemättä tai tekemättä jotain. Syitä oli monia, vaikka niiden taustalla oli sama asia- alkoholi. Pidin yhteyttä, että kuulisin onko hän selvinpäin. Toivoin, että hän olisi selvinpäin. Lopulta en enää pi

"En ole voinut puhua, enkä voi"

Vanhempamme tai sisareni ei tiedä, että kirjoitan tätä blogia. Blogin olemassaolosta tietää vain mieheni ja yksi ystäväni. He ovat tällä hetkelle ne, joihin voin luottaa. Annan näihin kirjoituksiin itsestäni paljon sellaista, jota en ole ääneen sanonut kellekään. Tästä syystä minun on vaikea "luovuttaa" näitä luettavaksi heille, jotka tuntevat minut ja tietävät perheemme tilanteesta. Entä jos he lakkaavat ymmärtämästä tai entä jos he eivät ole koskaan ymmärtäneetkään, minä vain olen luullut niin? Mikäli sisareni lukisi näitä ajatuksiani, hän luultavasti sanoisi lakoniseen tyyliinsä :" Et sitten ole voinut suoraan sanoa mitä ajattelet." En minä ole voinut enkä voi. Se on perin juurin kummallista, että miten voin mieheni tai vanhempieni kanssa puhua sisareni päihdeongelmasta, mutta kun pitäisi hänelle itselleen asiasta puhua, niin tuntuu kuin jokin näkymätön muuri nousisi väliimme ja en saa sen lävitse huudettua mitä ajattelen. Minä katselen häntä paksun lasiseinän

Alkoholismi on sairaus, mutta oikeuttaako se käytöksesi

En tiedä mitä kirjoittaisin. Olen aivan tyhjä. Viimeisin tekstini on huhtikuulta ja kun nyt katson aikaa taaksepäin, voin sanoa, että mikään ei ole muuttunut. Ei sillä, että se minulle olisi yllätyksenä tullut. Yllättävää olisi, jos nyt voisin kertoa jotain positiivista tilanteestamme. En voi. Sisareni juo edelleen. Lapsiaan hän ei ole pystynyt tapaamaan kuin muutaman kerran koko aikana. Vaadittaisiin yksi päivä selvinpäin, mutta ei. Hän ei pysty siihen. Monelle on varmasti vaikeaa ymmärtää sitä, miten ihminen voi hylätä lapsensa alkoholin takia. On se minullekin. Toisaalta ymmärrän myös sen, että alkoholismi on sairaus. Alkoholismi on kuitenkin sairaus, josta voi parantua. Miksi hän ei halua parantua? Purin tätä asiaa ystävälleni, joka lakoniseen tyyliin totesi: "Se on sairaus." Olisin halunnut kuristaa hänet siihen paikkaan. Kyllä minä tiedän, että se on sairaus, mutta miksi sitä pidetään syynä kaikelle sille mitä alkoholisti tekee. Voiko sairauden taakse piiloutua? Ant

Sisällön tarjoaa Blogger